SEKSISTÄ
Almuñécar aloitti foinikialaisten siirtomaa nimeltä Sexi, ja vielä nykyäänkin jotkut sen asukkaista kutsuvat itseään Sexitanoksi. Maurien alla Almuñécar kukoisti Al-Munakkabin kalastajakaupungina. Vaikka alueen foinikialaisten ja roomalaisten historia tunnettiin kreikkalaisista ja roomalaisista lähteistä, merkittäviä arkeologisia todisteita löydettiin vasta 1950-luvulla.
Foinikialaiset perustivat ensimmäisen siirtokunnan Almuñécariin noin vuonna 800 eaa., ja siitä kehittyi kuusisataa vuotta tärkeä satama ja kaupunki nimeltä Ex tai Sexi ja suuri kalan suolaus- ja suolausteollisuus, joka oli tärkeä toimittaja Kreikassa ja Roomassa. .
He toimittivat myös arvokasta kalatahnaa nimeltä garum, joka oli valmistettu pienten kalojen suolistosta käymisprosessilla. Arkeologiset todisteet ovat peräisin pääasiassa foinikialaisilta hautausmailta, Cerro San Cristobalin rinteessä sijaitsevalta varhaiselta Lauritan hautausmaalta ja myöhemmältä Punte de Noyn hautausmaalta. Laaja kokoelma foinikialaisia hautaesineitä ja muita esineitä on esillä kaupunginmuseossa, joka sijaitsee San Miguelin linnassa ja “Cueva de Siete Palaciosissa”.
“Roomalaiset tulivat Etelä-Espanjaan Rooman ja Karthagon välisen toisen puunilaissodan aikana vuonna 218 eKr. osana kampanjaansa foinikialaisten siirtokuntien alistamiseksi rannikolla. 700 vuoden Rooman siirtomaavallan aikana kaupunki ja sen teollisuus kukoisti, ja vuonna 49 eKr. kunnalle (yksi 20:stä Espanjan tuolloin kunnioitetuista kaupungeista) annettiin Firmium Julium Sexi -titteli tunnustuksena kaupungin uskollisuudesta Roomaa kohtaan.
Tärkeitä todisteita kalan suolaus- ja suolateollisuudesta paljastettiin 1970- ja 1980-luvuilla tehdyissä kaivauksissa Majuelon kasvitieteellisessä puutarhassa. Nämä paljastivat Rooman vaikutuksen alaisen teollisuuden uudelleenrakentamisen ja modernisoinnin suuren määrän. Osa sivustosta on konservoitu huolellisesti, mikä antaa jonkinlaisen käsityksen alan koosta. Tämä teollisuus ei vaati vain suuria määriä kalaa ja merisuolaa, joita tuotettiin monissa paikoissa rannikolla, vaan myös jatkuvaa juoksevan veden saantia.
Vastatakseen tähän tarpeeseen roomalaiset rakensivat 1. vuosisadalla jKr. neljä mailia vesijohtoa Rio Secon ja Rio Verden laaksoihin, mukaan lukien viisi merkittävää akveduktia. Huomattavaa on, että kaikki ovat edelleen pystyssä, ja neljä niistä on edelleen käytössä 2000 vuoden jälkeen – maurit ovat mukauttaneet niitä vuosisatojen ajan palvelemaan sadon kastelutarpeita. Roomalainen vesihuolto palveli myös kaupunkia, ja viimeaikaiset kaivaukset kaupungin keskustassa ovat paljastaneet viidennen akveduktin ja roomalaiset kylpylät.
Roomalaiset olivat luultavasti ensimmäisiä, jotka linnoittivat Saint Miguelin linnan, vaikka toistuva uudelleenrakentaminen on tuhonnut suurimman osan erittäin laajoista roomalaisista linnoituksista. Näihin kuului linnasta “Peñon del Santoon” johtava silta massiivisella 100 jalkaa (30 metriä) korkealla kaarella, joka säilyi ainakin vuoteen 1800 asti.
Aivan linnan alapuolella maan puolella on “Cueva de Siete Palacios”, joka tarkoittaa “Seitsemän palatsin luolaa”. Se ei kuitenkaan ole itse asiassa luola, vaan se on suurin Almuñécarista löydetty roomalaisen palatsin jäännös, joka on säilynyt satoja vuosia “sosiaaliasunnona”, kunnes “luolan asukkaat” asutettiin uudelleen 1970-luvulla. Vasta sitten sen todellinen alkuperä paljastui. Nyt siellä toimii kaupunginmuseo.
Muita tärkeitä roomalaisia jäänteitä alueella ovat roomalainen silta Cotobrossa ja roomalaiset haudat useissa paikoissa.”
Länsi-Rooman valtakunnan taantuessa 500-luvulla germaaniset kansat, mukaan lukien visigootit, ylittivät Pyreneiden vuorijonon Iberian niemimaalle. Vuoteen 456 mennessä visigootit nousivat hallitsevaksi voimaksi ja laajensivat aluettaan Välimeren lounaisrannikolle. Hispania pysyi kuitenkin suhteellisen romanisoituneena heidän hallintonsa aikana.
Visigootit omaksuivat roomalaisen kulttuurin ja kielen ja säilyttivät monia vanhoja roomalaisia instituutioita, vaikka suuri osa talouden rakenteesta romahti, ja Almuñécarissa kalanhoitoteollisuus heikkeni nopeasti. Katoliset piispat olivat visigoottilaisen vallan ja kulttuurin kilpailijoita aina 6. vuosisadan loppuun ja 7. vuosisadan alkuun saakka – arialismista katolilaisuuteen siirtymävaiheeseen visigoottisessa valtakunnassa.
“Ensimmäinen arabien hyökkäys Etelä-Espanjaan tapahtui vuonna 711 jKr Gibraltarilla tai sen lähellä. Almuñécarissa kaupunki muistaa 15. elokuuta 755, kun Omeya Abd ar-Rahman I Damaskuksesta, Cordoban emiraatin perustaja, saapui Pohjois-Afrikasta perustamaan hänen arabivaltionsa.
Maurit aloittivat sokeriruo’on viljelyn ja tukivat kalastusteollisuutta; monet vanhan kaupungin kaduista ja rakennuksista ovat maurien kehittämiä. Linna pysyi kaupungin linnoituksena ja hallituksen istuin ja sen muureja vahvistettiin. Laajoja luolia rakennettiin niille, jotka eivät olleet suosiossa paikallisten hallitsijoiden keskuudessa, mutta myös kylpyjä sosiaalisen eliitin käyttöön.
Peñon Del Santon risti, vanhan sataman sisäänkäynnin kallio, merkitsee arabien tappiota, heidän antautumistaan Almuñécarissa ja kristinuskon paluuta vuonna 1489, jota seuraa vuosisadan yhteiseloa.”
Kristillisen vallan palautumisen jälkeen esitettiin uusia arkkitehtonisia kannanottoja – esimerkiksi uuden kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1557 ja valmistui viimeisimmän suunnittelun mukaan vuonna 1600, Granadan maakunnan ensimmäinen barokkityylinen kirkko.
Myös vanha kaupunki kristillistyi (tai ehkä pakanallistettiin – hedelmällisyyden jumalattaren itsensä toimesta), kuten Calle Realin (Kuninkaallinen kadu) vesisuihkulähteen rakentaminen vuonna 1559 ja sen yläpuolella oleva kuninkaallinen salakirjoitus, mutta tuolloin käyttäen olemassa olevaa roomalaista vesihuoltoa Las Angosturasista, joka asennettiin ensimmäisen kerran 1500 vuotta aiemmin.
Linna rakennettiin jälleen laajasti uudelleen ja asetettiin San Miguelin suojelukseen. Kristitty kuningas Kaarle III rakensi sen uudelleen ja linnoitti sitä voimakkaasti, ja sitä viimeksi puolustivat (ranskalaiset) Napoleonin sodissa. Vain yksi torni tuhoutui osittain, mutta myös suurin osa sisärakennuksista. Tämä oli brittiläisen aluksen HMS Hyacinthin miehistön työ, joka toimi yhteistyössä espanjalaisten partisaanien kanssa Nerjasta 27. toukokuuta 1812. He saivat ranskalaisen varuskunnan pakenemaan ja sitten yritti tehdä linnan käyttökelvottomaksi, mutta huonolla menestyksellä. ruuti on kosteaa. Linna kuitenkin valmistui sotilaalliseksi linnoitukseksi, ja vuonna 1830 puhjenneen koleraepidemian jälkeen linnasta tuli kaupungin hautausmaa, josta se raivattiin vuonna 1986 edelleen käynnissä olevan entisöinnin mahdollistamiseksi.
Vuonna 1562 espanjalainen laivasto upposi myrskyssä La Herraduran lahdella.
